Torstaina Tarmon päivänä

Panin jo onnitteluni menemään Koskenojan Tarmolle hänen tarmokkaan etunimensä takia. Menkää Viinille baariin onnittelukäynnille ja kysykää onko juhlan kunniaksi mahdollisesti happy hour meneillään.
Koko yön on tuuli ulissut nurkissa mutta nyt näyttää jo vähän rauhallisemmalta. Yön aikana on hotellin eteen ankkuroitunut ro-ro tyyppinen alus, jonka kyljessä lukee Beluga Projects. Ei kai nämä vaan ala täälläkin sampea viljelemään.
Nyt on taas lähdettävä töihin, että saan teille raportoitua tuoreimmat maut.
Hotellini läheltä löytyi Vinhos Barbeito vanhasta kivirakennuksesta, joka on ollut entinen pontikan eli aguavardenten tislaamo. Nykyisen omistajan isoisä muutti sen viinitaloksi vai miten tämä winery pitäisi kääntää. Ulkoiset puitteet hiukan hätkähdyttivät sillä kukaan ei välittänyt kun marssin ympäri taloa viinisäiliöiden välissä. Löysin vihdoin tasting-huoneen mutten ketään henkilöä. Takaovesta tuli kuitenkin siivooj muistuttava naishenkilö, jolta kysyin mahdollista talon henkilökuntaa. Tämä ainoastaan portugalia puhuva nainen toivotti minut kuitenkin tervetulleeksi ja alkoi kasaamaan erilaisia puteleita pöytääni. Aluksi maistoin 5 vuotta vnhaa puolimakeaa "Sadevettä" Nimitys Rainwater on yli 200 vuotta vanha ja kuvaa merenrannalla pitempiä aikoja laivausta odottaneita madeiratynnyreitä, joihin väitettiin tihkuneen sadevettä. Tämän johdosta viini on laimeinta madeiraa ja hiukan suolaisen makuista. Suraavaksi oli tarjolla 10 vuotiasta Verdelho Old Reservaa, jossa taas alkoi tuntua uttua kumin hajua ja makua. Varsinaisen kumintuoksun ennätys oli kuitenkin Barbeiton Verdelho Frasqueira vuodelta 1981. Maku oli kuitenkin tuoksua parempi. Sitten mentiinkin jo Tinta Negra Molesta tehtyyn Single Harvest viiniin vuodelta 1997. Tämä Medium Dry Colheita oli pullotttu v. 2007.
Kaupan päällisiksi nainen löysi jääkaapista pullonpohjat Verdelhoa vuodelta 1978. Sain viimeiset tipat sakkoineen päivineen lasiini. Viini oli merkillisen karamellisoituneen makuista. Testin voittaja oli nr 2. Tastingin jälkeen pyysin lupaa katsella ympärilleni ja ilman kenenkään opastusta tutkin paikan teräs ja tammitynnyrit ja poistuin ketään häiritsemättä. Tämä "siivoojatäti" antoi mulle vielä läksiäisiksi loistavan madeiraa esittelevän lehtisen nimeltään " Madeira, the floating wineyard". Ajattelin sitä hiukan referoida ja selvitellä itsellenikin mitä tämä madeira oikein on.