keskiviikko 5. maaliskuuta 2008

Aamuponchat






Aamu alkoi terävästi kauppahallin kalanhajuisessa baarissa. Päätin maistaa paikallista pontikkaa eli Ponchaa. Maku oli kuin aquardienteä missä tahansa maassa. Ei pahaa muttei järin hyvääkään. Tuotti kuitenkin aamun ensimmäisen humalan


Työpäiväni lähti liikkeelle d´Oliveiran viinitalosta. Vaikka pomo ei ollut paikalla sain hyvän kohtelun ja maistelin 6 eri tyyppiä madeiraa:


1) 5 vuotta vanhaa kuivaa (Tinta Negra Mole)


2) 5 vuotta vanhaa medium dry


3) 10 vuotiasta medium sweetiä


4) 10 vuotiasta makeaa


5) 1977 Reserva Terrantez


6) 1900 Moscatel (pullotettu v. 1975)




Seuraavaksi poikkesin naapuriin Artur de Barros e Sousan pakeille. Mies on mukava eläkeläinen, joka on syntynyt Madeiralla ja antanut koko elämänsä madeiralle. Hän rakastaa rypäleitään, joita hän on pihalleenkin istuttanut. Sieltä löytyvät luonnossa kaikki madeiraan käytettävät rypäleet. Hän pitää taloa yhdessä veljensä kanssa ja siinä sitten paransimme maailmaa n. tunnin verran. Hän kertoi auliisti miten hän tuntee kaikki viininsä mutta kellarissa ja pulloissa on isän perua madeiroita, joista hän ei edes tiedä mistä rypäleestä ne on aikanaan tehty. Maistelimme vuoden 1979 Terrantezia ja isältä perittyä todennäköisesti Moscatelia, jota hän oli pullottanut v. 2002.




Kaukana ei ollut seuraavakaan kohde eli H.M. Borges. Esitietona mulla oli ainoastaan, että tilaa on hoidellut kaksi juoppoa serkusta ja mahdollisesti se jo on lopetettu. Hämmästyin kun vastaan tuli herttaisesti hymyilevä Helena Borges, joka kertoi hoitavansa tilaa nykyisin sisarensa kanssa ja että naisten käsissä tila ja tilanne on huomattavasti parantunut. Helena on jo neljännen polven Borgeseja.


Töiden päätyttyä huvittelin itseni köysiradalla Monten huipulle, josta oli komiat näköalat Funchalin kaupunkiin. Tulin samalla konstilla takaisin vaikka kelkkapojat yrittivät väkisin saada mukaansa kelkkailemaan jyrkkää tietä takaisin. Astelin jo kodikkaaksi kokemaani Jaquesiin lounalle. Tällä kertaa isäntä suositteli alkupalaksi paistettuja simpukoita ja pääruuaksi Dorado-kalaa. En pettynyt valintaani vaikka hinta nousi yli 20 euron.

2 kommenttia:

Dzinni kirjoitti...

Moikka vaan täältä Lontoosta. Seuraamme Peterin kanssa kiinnostuksella reissukokemuksiasi. Vahinko vaan ettei hän voi niitä lukea, van minun pitää kääntää. Tunnelma kärsii huonosta käännöksestä... ;-)

T. Amy

Pena kirjoitti...

Kiitos Amy kommentistasi. Sano Petterille, että joudun jossain vaiheessa varmaan tekemään matkaraportin englanniksi ja hän on ensimmäisten joukossa, jolle sen lähetän.