Lähtöpäivä

Lähtöpäivä on taas valjennut aurinkoisena ja lämpimänä. Mikko ei ole vieläkään saapunut takaisin. Eilen koin ensimmäiset sadepisarat kun urheasti palelin paitasillani turistibussin avonaisessa ja tuulisessa yläkerrassa. Kaupunkikierros oli siinä mielessä pettymys, että olin nämä paikat jo aikaisemmin kiertänyt. Hyppäsinkin kesken kiertomatkaa oman hotellini edessä pois ja käväisin ostamassa ensimmäisen viinipulloni. Kuittasin ravintolan antimet valmistamalla itselleni juhla-aterian. Oli tuoretta leipää, Floraa, purkillinen sardiineja ja 2 "Spiegeleitä" eli paistettua munaa, joissa keltuainen on yhä ehjä. Ruokajuomana oli Atlantis-rosé, jota valmistaa Madeira Wine Company. Pullon etiketissä mainitaan, että kyseistä viiniä saa ainoastaan Madeiran saarella. Se on sääli sillä viini oli yllättävän hyvää. Nyt menen pakkaamaan kamani ja toivon, että Tjäreborgin bussi noutaa minut sovitusta paikasta sovittuun aikaan mikä Portugalissa on epätavallista

Siivoojattaren tietopläjäys n:o 3

Tämä sunnuntai on viimeinen päivä täällä Madeiran saarella ja ajattelin käyttää osan siitä kunnon turistin tavoin eli osallistua n. tunnin pituiselle kaupungin kiertomatkalle turistibussin avoimessa toisessa kerroksessa. Aamu oli hiukan ankea sillä luulen, että Mikko lähti jo lauantaina naisiin eikä ole vieläkään palannut. Toivottavasti tapaamme ennen maanantainaamun lähtöäni kentälle.
Tässä ajattelin vielä ennen lähtöä kaupungille heittää blogiin noita siivoojattaren antamia varteen otettavia ohjeita madeiran käytössä.

Varastointi

Madeiraa on helppo varastoida sillä koska se on jo kokenut kuumuutta ja happea niin tavallisen viinin viholaiset eivät sitä hetkauta. 3- ja 5-vuotiaat madeirat on tarkoitettu juotaviksi nuorina mutta 10- ja 15-vuotiaita voidaan hyvin säilyttää pitempiäkin aikoja ilman viinin pilaantumista. Pulloja säilytetään pystysuorassa asennossa viileässä ja hiukan kosteassa kellarissa, jossa viini vanhenee hitaimmin. Nuoria madeiroita ei kannata edes yrittää vanhentaa. Colheitoja voidaan nauttia jo ennen Frasqueiraa eli Vintage madeiraa, joita joudutaan vanhentamaan minimissään 22 vuotta, ennenkuin ne voidaan laivata ulos saarelta. Näitä Frasqueiroja voidaan sitten säilyttää melkein ikuisia aikoja ja 100, 150 tai jopa 200 vuotta vanhoja viinejä on yhä saatavilla. Mikä käytännöllisintä niin tällaisia viinejä voidaan säilyttää avattunakin kuukausia ja jopa vuosia.

Lämpötila

Kuten muissakin viineissä myös madeirassa on tarjoilulämpötila tarkka. Koska viini on väkevöity niin korkea tarjoilulämpötila tuo alkoholin liian selvästi esiin.Nuoret 3 ja 5 vuotiaat tulee tarjota viilennettyinä 13 - 14 asteisina kun taas vanhempien kompleksisuus tulee parhaiten esille 15 - 16 asteisina.

Dekantointi

Vanhemmissa Frasqueiroissa esiintyy joskus sakkaa pullon pohjalla mutta madeira kannattaa dekantoida eri syystä. Nuoria 3 tai 5 vuotisia viinejä ei tarvitse dekantoida mutta colheitat ja 10- ja 15-vuotiaat on syytä käyttää dekantterissa ja kaataa sitten takaisin pulloon. Tällöin korkeasta happopitoisuudesta johtuen luonnollista tietä syntyneet haihtuvat aromit (oisko tää nyt sitä kumin tuoksua ?) saadaan osittain häivytettyä. Frasqueiroille tämä käsittely tekee myös ihmeitä mutta tällöin viiniä tulisi säilyttää dekantterissa viikko pari muovikelmulla suljettuna ennen takaisin pulloon kaatoa. Pitempi säilyttäminen karahvissa voi vaikuttaa viinin värin muuttumiseen valon vaikutuksesta tai mikäli karahvi on tehty lyijylasista siitä voi liueta myrkyllisiä määriä lyijyä.

Miten madeiraa tulisi maistella ?

Koska madeira on väkevöity viini niin maistelutekniikkakin on hiukan erilainen. Jo ulkonäkö tuo esille madeiran kompleksisuuden eli värien kirjon. Ensimmäinen nuuhkaisu tuo esiin haihtuvat aromit ja nenän upottaminen syvemmälle lasiin kerää vasta tuoksujen monimuotoisuuden. Kun tavalliselle viinille tekee hyvää vetää suulliselle ilmaa niin madeira niellään ensin ja vedetään vasta sitten ilmaa, jotta kaikki retronasaaliset aromit voitaisiin aistia.
Madeiran väriskaala alkaa vasta kullankeltaisesta ja jatkuu aina mahonginväriin saakka. Vanhemmassa madeirassa voidaan kuitenkin havaita jopa vihreää vivahdetta.
Madeiran aromit ovat todella monimuotoiset. Tässä pieni luettelo mitä sieltä kannattaa hakea:

Kukkaistuoksua - kuivattuja villejä ruusuja
Hedelmää - aprikoosia, luumua, appelsiinin kuorta, rusinaa
Mausteisuutta - kuivattuja vihreitä yrttejä kuten timjamia, fenkolia, minttua ja mausteita kuten pippuria, kanelia, ruohosipulia, muskottia vaniljaa, lakritsia
Kasvisperäisiä - kuivattua teetä, tupakkaa, ruohoa
Paahtuneisuutta - karamelliä, kookosta, suklaata, paahdettuja manteleita, paahtoleipää
Hartsimaista - puuta, seetriä, pihkaa, mehiläisvahaa
Maamaista - kuivattuja sieniä, tryffeliä
Haihtuvaa - asetonia, kemikaaleja (kumia ??)
Mikrobiologista - hiivaa, meijerituotteita
Eläimellista - nahkaa

Madeiran tasapainoon vaikuttavat aina yhtäaikaa sen makeus, hapokkuus ja alkoholi. Myös joka rypäleellä on oma luonteensa. Sercial on kevein ja Malvasia on "sensuellein" Lopetan tähän nämä siivoojattaren pläjäykset. Kirjasessa on vielä paljon tietoa minkälaista madeiraa minkäkin ruokalajin kera mutta jätetään se jokaisen kokeiltavaksi. En voi kuitenkaan olla referoimatta madeiran käyttöä digestiivinä. "Lasillinen madeiraa ruokailun jälkeen on kuin lääkettä. Se auttaa ruokaa sulamaan ja siinä on paljon vitamiinejä. Alkoholia siinä on puolta vähemmän kuin normaaleissa digestiiveissä mutta se tarjoaa puolta enemmän
kompleksisia aromeja. Nauti sen rikkaudesta intiimissä seurassa kotona takkatulen ääressä ja lampaannahan päällä. Tunnet miten adrenaliini kohisee suonissasi ennen eroottista ekstaasia. Mikä olisikaan parempi tapa nauttia madeiraa kuin rakkaasi navasta. Carpe diem... ja myös yöstä ".

Siivoojattaren tietopläjäys n:o 2

Kypsyminen

Madeira kypsyy puutynnyreissä, jotka on tehty amerikkalaisesta tai itäeurooppalaisesta tammesta mutta täällä vieraillessani eri firmoissa tuntui brasilialainen satiinipuu tavallisimmalta tynnyriaineelta. Melkein kaikki valittivat sitä, että tynnyrintekijä on sukupuuttoon kuolemassa oleva laji. Ennen taito siirtyi isältä pojalle mutta nykyiset pojat eivät ole enää kiinnostuneet moisesta käsityöstä. On taito valmistaa tiivis tynnyri, josta nestettä ei haihdu mutta silti happea pitää päästä sisään.
Tässä seuraavat minimi kypsytysajat erilaisille madeiroille ennen kun ne saadaan pullottaa ja päästää myyntiin:

Estufa bulkkiviini: 31. lokakuuta vuosi sadonkorjuun jälkeen
Estufa pullotettu viini: 31.lokakuuta 2 vuotta sadonkorjuun jälkeen
Canteiro: vanhennettava 2 vuotta puutynnyreissä, pullotetaan vasta 3 vuotiaana Colheita: vähintään 5 vuoden kypsytys (Sercialille minimi 7 vuotta)
Frasqueira (= vintage) vähintään 20 vuotta puutynnyreissä

Vintage madeirat menettävät tilavuudestaan n. 40% tänä aikana. Jos vintage viinit meinaavat kypsyä liikaa eli hapot, jäännössokeri ja uutos kohoavat liikaa niin viini voidaan sulkea hermeettisesti 22 litran lasipulloihin, jolloin kypsyminen lakkaa. Lain mukan viinin alkoholipitoisuus saa vaihdella 17 - 22 % välillä. Pitoisuutta voidaan justeerata aina kahteen vuoteen ennen pullotusta.

Madeiratyypit

Jos pullon etiketissä ei ole mainintaa mistä rypäleestä viini on tehty, voi se olla seos jossa kuitenkin Tinta Negra Mole näyttelee suurinta osaa. Tällöin ainoastaan makeus lajittelee viinin: Kuivassa vähemmän kuin 25 g/l jäännössokeria, puolikuivassa 17 - 40 g/l, puolimakeassa 40 - 60g/l ja makeassa enemmän kuin 60 g/l.
Jos etiketissä on rypäle mainittu, pitää viinin sisältää tätä vähintään 85%. Loput on sitten yleensä Tinta Negra Molea. Tunnetuista rypäleistä tehdyt viinit noudattavat jokseenkin tarkasti edellä mainittuja makeusluokkia eli: Sercial kuivaa, Verdelho puolikuivaa, Boal puolimakeaa ja Malvasia makeaa.

Nimityksiä

Bulkkimadeiraa ei saa enää viedä maasta (laki tuli voimaan 1.1.2002). Tästä poikkeuksena bulkkimadeiraa saavat tilata kokit ruuanlaittoon (madeira maustetaan jo valmiiksi saarella) ja apteekkarit lääkkeisiin

Rainwater (sadevesi). Nimitys on yli 200 vuotta vanha. Tällöin Savannahiin jenkkeihin vietävät madeirat joutuivat meren rannalla odottelemaan kauan aikaa kuljetustaan avoimen taivaan alla. Niiden väitetään laimentuneen kun sadevettä kulkeutui tynnyreihin. Tällaista laimeaa madeiraa tehdään yhä ja monet pitävät sen hiukan suolaisest mausta. Nykyisin siihen käytetään etupäässä Verdelhoa ja Tinta Negra Molea. Sitä tarjotaan hyvin jäähdytettynä aperitiiviksi tai ostereiden kera.

Finest madeira on nuorinta pullotettua madeiraa.Sitä kutsutaan monesti myös nimillä Selected, Choice tai Seleccionado. Tämä tyyppi käy estufagem saunan ja kypsytetään sen jälkeen n. 3 vuotta. Yleensä ei rypälelajiketta mainita mutta suurin osa on Tinta Negra Molea. Rypälelajikkeet mainitaan vasta n. 5 vuotta tai kauemmin kypsytetyissä viineissä. Tämä on hedelmäisintä madeiraa koska tertiääriset aromit eivät ole ehtineet vielä muodostua.

Reserve madeira voidaan merkitä etikettiin myös esim. (5 years) Old Reserve tai Velha. Sen kypsytys vie n. 5 vuotta. Usein rypälelajike on mainittu ja tällöin viinin on sisällettävä 85% tätä lajiketta. Tässä tyypissä yhtyvät estufa sekä canteiro menetelmät. Viinissä sekoittuvat keskenään nuori hedelmäisyys ja kypsyneempi oksidoituminen. Esimerkkinä tämän tyyppisestä viinistä on Blandy´sin valmistama Alvada, joka on 5 vuotta vanhojen Malmseyn ja Boalin seos.

Special Reserve Madeira (10 years Old Reserve tai Reserva Velha) Nämä madeirat ovat yleensä tehty pelkästään canteiro menetelmällä ja vanhennettu 10 vuotta tynnyreissä. Yleensä aina on myös mainittu rypälelajike, josta voi päätellä viinin makeuden. Tämän luokan viini alkaa jo olla niitä lajeja, joita kouluttaja Anu Elomaa sanoisi "kompleksisiksi". Kuivat tyypit sopivat aperitiiveiksi ja makeat puolestaan juustojen, jälkiruokien ja jopa kahvin kera.

Extra Reserve Madeirat muistuttavat Tawny portviinejä siinä, että ne ovat yli 10 vuotta kypsyneitä ja niitä saadaan merkitä kypsytysajan mukaan esim 15 Years Old Reserve. Laki antaa oikeuden merkitä myös 20. 30 tai enemmän kuin 40 vuotta kypsytetyille viineille. Nämä ovat niitä ns. mietiskelyviinejä, joita Unto Paananen opetti eräistä italialaisista makeista viineistä (Picolit). Näiden pitää saada hetken aikaa aueta laseissa ennenkuin pääsevät täyteen kukkaansa.

Solera madeirat Nämä ovat nykyisin harvinaisia viinejä koska käytäntö ja laki osoittautuivat hankaliksi. Soleramenetelmässä madeiratynnyristä saatiin vuosittain valuttaa vain 10% ja ainoastaan 10 peräkkäisenä vuotena. Tällöin koko tynnyri oli pullotettava sellaisenaan ja pantava myyntiin.

Colheita viinipullossa on merkintä minä vuonna sadonkorjuu on tapahtunut. Tämä on melko nuori systeemi Madeiralla ja on korvaamassa hankalan Soleran.
Markkinoilla on kahta tyyppiä Colheitoja. Niitä, jotka on vanhennettu minimi 5 vuotta (Harvest Colheita) ja niitä, joita on kypsytetty 12 - 18 vuotta (Colheita). Tämä antaa kellarimestarille luvan pullottaa vintageksi tarkoitetun viinin jo aikaisemmin ja myydä se Colheitana.

Vintage madeiraa kutsutaan myös Frasqueiraksi. Nämä yhden rypälelajikkeen viinit kypsytetään minimissään 20 vuotta mutta monet annetaan vanhentua jopa 100 vuotiaiksi. Jos kypsymistä tapahtuu liikaa, voidaan viini siirtää 22 - 100 litran lasiastioihin, joissa kypsyminen loppuu. Pullotusvuosi on aina esitettävä etiketissä, joten kuluttaja tietää miten kauan viini on saanut vanhentua.

Vinho da Roda tyyppi on ikivanhaa madeiraa, joka on aikoinaan kulkeutunut laivojen ruumassa ympäri maailmaa. Sitä on vielä pullotettuna saatavissa satumaiseen hintaan.

Vinho Quinado oli suosittu viini tropiikissa koska siihen lisätty kiniini suojeli malarialta.

Valassafari

Madeirainstituutti oli korjausten takia kiinni, joten päätin suoda itselleni vapaapäivän ja lähdin paikallisen yrittäjän katamaraanilla merelle. Turisteja oli mukana kourallinen eri maista ja tunnelma kovin kansainvälinen. Lähdimme suoraan kohti avomerta ja puolen tunnin kuluttua näkyivät ensimmäiset delfiinit. Ne uivat sulavasti mutta oli pieni pettymys kun ne eivät hyppineetkään samalla tavalla kuin Särkänniemessä. Jatkoimme ulappaa kohti toiset puoli tuntia ja siinä se iso valas puuskutteli pienemmän poikasensa kanssa eikä tuntunut kovin piittaavan katamaraanin koneen äänestä. On se ihan oikein, että tällaisten imettäväisten tappaminen on kiellettyä. Kun se sukelsi ja kohotti komean pyrstönsä niin koko kansainvälinen porukka huokasi yhteen ääneen ja taputtivat käsiään. Paluumatkalla tulimme lähempänä rantaa ja sain kuvattua oman hotellini mereltä käsin. Merellä tulee nälkä ja niinhän poikkesin taas Jaquesin matamin pöytään. Tänään hän oli erittäin hyvällä tuulella ja jopa hymyili meille vieraille toisesta suupielestä. Tarjolla oli tänään espadaa ja tonnikalaa samassa annoksessa. Muito bem sano ruottalainen.

Lauantai

Mistähän toi Mikkokin tietää, että nyt alkoi viikonloppu. Se ei ollut vieläkään herännyt kun otin läppärini ja lähdin sähköposteja lukemaan ja tätä blogia jatkamaan. Ajattelin vielä tänään käydä vilkaisemassa, josko Instituto do Vinho da Madeira olisi auki. Tämä IVM on juuri se instanssi, joka kontrolloi viininviljelyä ja kauppaa istutuksesta pullotukseen. Se käy sulkemassa sinetillään tynnyrit, joihin madeira on pantu kypsymään. Palailen myöhemmin asiaan. Tossa kirjoituksen alapuolella näkyy kelloaika, jolloin olen juttua väsännyt. Taitaa mennä suoraan jonnekin jenkkien aikakoneeseen koska se ei paikallista aikaa tajua. Tämä vaan kommentina niille, jotka ihmettelevät, että puhun auringonpaisteesta klo 00.50 yöllä.

Kuvia jeeppisafarilta

Pistän tähän tekstiosaan muutamia kuvia safarin mahtavista maisemista.

Heureka

Olen sen keksinyt eli miten liitän kuvia tekstin oikeisiin kohtiin. Pasianssia vaan kaikille. En viitsi alkaa noita vanhoja kuvia poistelemaan, joten arvatkoon lukija missä kohtaa kuva ja teksti kohtaavat

Jeeppisafari

Heräsimme huonekaverini Mikon kanssa suurinpiirtein samoihin aikoihin. Mikko ilmaantui elämääni toissapäivänä kun tuli sohvan sopukoista kai ihmettelemään uutta huonekaveriaan. Mikko on pirun vilkasliikkeinen sisilisko, joka ei kuitenkaan sen kummemmin oloani häiritse. Mitä nyt joskus ajaa hiukan äänekkäämmin hyttysiä paksuista ikkunaverhoista. Avasin Mikolle kohteliaasti parvekkeen oven, jotta pääsisi aamupissalle mutta ei tuo sinne halunnut. Taitaa silti olla sisäsiisti.
Aamu on mahtava, tuuli tyyntynyt ja ensimmäiset auringonsäteet kultaavat saaren historiallisen, v. 1891 valmistuneen Reids-hotellin kylkiä. Itse ajattelin lähteä jeeppisafarille saaren sisäosiin. Kerron sitten millaisia näkymiä osui eteeni.
Selvisin hengissä melkoisesta höykytyksestä. Jeeppikaveri haki mut hotellini edestä ja niin sitä lähdettiin safarille. Kukaan muu ei ollut uskaltautunut mukaan, joten istuin etupenkillä yksityiskuskini kanssa. Kerroin, että vierailuni Henriques&Henriquesin madeiratalolle oli peruttu pomon yllättävän kuoleman johdosta. Saavuimme Camara de Lobosin kylään ja kun kaveri huomasi kyseisen madeiratalon niin porhalsi suoraan pihalle. Siitä sitten kipusimme puisia portaita toimistoon, jossa meidät kuitenkin otettiin ystävällisesti vastaan ja sain maistaa 5, 10, 15 ja vintage Verdelhoa. Olen jo niin paljon madeiraa lipitellyt, etten varmaan pysty enää erottamaan taloa, rypälettä, ikää, estufaa tai canteiroa toisistaan. Ei hätkähdyttänyt tämänkään talon näytteet ja niin lähdimme kapenevia teitä pitkin kohti vuoristoa. En ole kuuna kullan päivänä ajellut moisia lehmänpolkuja. Toisella kädellä suojelin päätäni katon iskuilta ja toisella yritin pysyä istuimella. Kaveri nautti ajamisesta mutta kertoi, että jos pomo tietäisi mitä teitä pitkin hän ajelee niin potkut olisi tiedossa. Välillä pysähdyimme seuraamaan miten viiniköynnöksiä leikataan ottamaan uusia silmuja vastaan. Poikkesimme vuorella, josta samanaikaisesti näkyivät eteläinen ja pohjoinen meri. Seuraavaksi kohteeksi otimme kuskin tuttavan kapakan pienessä vuoristokylässä, jossa ehdottomasti piti ensin maistaa viinistä tislattua aguardientä, joka kulki oudolla nimellä ginebre casera ja pienen supattelun jälkeen vielä kiellettyä kotipolttoa, joka oli tehty sokeriruosta. Viimeksi mainittu tuoksui epämääräisesti metanolilta mutta vielä tässä on näkö tallella. Isoisän huolena oli ainoastaan pojapoika, jonka rakkaimpana harrastuksena oli ladata leikkiauton lava täyteen kaupan tavaroita, joita isoisä sitten yritti ympäristöstä jäljittää. Reissu oli mielenkiintoinen mutta pelottava.

Siivojattaren tietopläjäys n:o 1

"Siivoojatytön" antama madeiranteko-opas (Madeira, the Floating Vineyard)on todella hyvin toimitettu ja tiivis kirjoitelma kaikesta siitä mitä madeirasta tulee tietää.
Historiaa:
Vuonna 1537 vietiin saarelta ensimmäinen pöytäviini Englantiin
James Cook osti täältä miehistölleen viinejä v. 1768
Georg Washington piti madeirasta ja tarjosi sitä nimikkokaupunkinsa avajaisissa
Viinin viljely koki kriisikauden v. 1852-1872 kun Oidium home tuhosi viljelmät
Heti perään tuli v. 1873 viinikirva ja vei mukanaan viimeisetkin köynnökset.
Turismi kuitenkin pelasti saaren talouden. Ikkunasta näen vireisellä kukkulalla seisovan Reids hotellin, joka avattiin v. 1891
Lentokenttä valmistui v. 1960 ja EU:hun liityttiin v. 1986

Terroir ja muut olosuhteet
Ilmasto on subtooppinen ja keskimääräinen vuotuinen lämpötila vaihtelee 16 - 22 asteen välillä. Keskimääräinen kosteusprosentti on 65%. Viiniä viljellään Madeiralla n. 1850 ha ja viereisellä Porto Santon saarella 80 ha. Madeira jaetaan 10 eri alueeseen. Viljelijöitä on paljon ja lasketaan, että yhdelle viljelijälle riittää vain 0.4 ha. Perinteisesti köynnösten väli on 2.5 m koska niiden pergolamuodostelmien välillä viljellään erilaisia vihanneksia.

Rypäleet
Perurypäleet ovat: Sercial (kuivia viinejä), Verdelho (puolikuivia), Boal (puolimakeita) ja Malvasia (makeita).
Muita ovat: Bastardo, Moscatel, Terrantez ja yleisin Tinta Negra Mola, jota viljellään peräti 85 % kaikista madeira rypäleistä. Tinta on Grenachen ja Pinot Noirin risteytys. Kaikki pullot, joissa on pelkästään merkintä 3, 5 ja jopa 10 vuotta ovat Tintaa. Sercial on sama rypäle kuin Esgana câo eli koiran kuristaja. Verdelho puolestaan on sama kuin Gouveio ja on olemassa myös punainen variantti eli Verdelho Tinto. Malvasian ovat saarelle tuoneet foinikialaiset Kreetalta. Terrantez, Bastardo (Trousseau ransk.) ja Moscatelkin (Muscat d´Alexandrie) ovat saarlla sukupuuttoon tuomittuja ellei jotain tehdä ja pian.
Porto Santon oma rypäle on Listrâo, jota käytetään myös pöytärypäleenä.

Sadonkorjuu ja vinifikaatio
Kaikki rypäleet poimitaan käsin sillä jo pergola-kasvatus estää koneellisen poiminnan. Maksimi sallittu tuotto on 80 hl/ha. Malvasia korjataan ensimmäisenä ja sercial viimeisenä.
Mitä kuivempaa viiniä halutaan sitä kauemmin se saa käydä ennen pontikan lisäämistä. Makeat (Malvasia)väkevöidään melkein heti eli puolen tai kokonaisen päivän käymisen jälkeen, puolimakeat (Boal) käytetään 2-3 päivää, puolikuiva (Verdelho) saa käydä 4-5 päivää ja kuiva (Sercial) n. viikon.
Tämän jälkeen viini väkevöidään 96% rypäleistä tislatulla alkoholilla siten, että alkoholipitoisuus nousee n. 17%. Lisätyt pontikkamäärät ovat seuraavat:
makeisiin 21%, puolimakeisiin 13-16%, puolikuiviin 11-13 % ja kuiviin 9%.

Estufagem ja canteiro
Kokemusperäisesti oli jo kauan tiedetty, että madeiran maku paranee kun se seilaa laivan ruumassa päiväntasaajan yli ja takaisin. Herra Pantaleâo Fernandes huomasi v. 1794, että kun hän säilyttää tynnyrit kuuman kosteassa huoneessa missä tuotettiin höyryä saunaan niin madeira kypsyi ilman pitkiä merimatkoja. Tästä kehittyi Estufagem menetelmä. On kolme eri tapaa millä kuumennus voidaan suorittaa.
1) Nopeassa menetelmässä viini pannaan säiliöön, jossa kiertävät lämminvesiputket. Astia täytetään ainoastaan 95 %:sti, jotta viinillä olisi lajntumisvaraa ja samalla se myös hapettuu. Kierukkaa lämmitetään n. 65 asteisella vedellä, joka nostaa viinin lämpötilaa n. 5 astetta päivässä. Lämpötila pidetään 3 kk 45 ja 55 asteenvälillä. Tässä ajassa viiniä haihtuu 10 % ja alkoholipitoisuus pienenee 2 %. Viinin annetaan tämän jälkeen jäähtyä toiset kuukautta, jonka jälkeen voidaan alkoholipitoisuus tarkistaa. Tällainen nopea 3 kk estufagem vastaa n. 5 vuoden kypsennystä luonnonmukaisessa canteirossa.

2) viini säilytetään isoissa puusäiliöissä suljetuissa lämmitettävissä huoneissa. Tämä käsittely on hellempi ja palamisen vaara pienempi kuin kierukkasysteemissä.

3) parhaimmat viinit saavat luonnonmukaisen canteiro-käsittelyn. Viini pannaan 480 litran vetoisiin tynnyreihin (pipa), jossa se ikäänyy ilman kinotekoista lämmitystä eli kesällä vauhdikkaammin ja talvella hitaammin. Kaikki vintage-viinit (Frasqueirat) valmistetaan tällä menetelmällä. Instituto do Vinho da Madeiran virkailija tulee sinetöimään tynnyrit heti prosessin alettua.

Torstaina Tarmon päivänä

Panin jo onnitteluni menemään Koskenojan Tarmolle hänen tarmokkaan etunimensä takia. Menkää Viinille baariin onnittelukäynnille ja kysykää onko juhlan kunniaksi mahdollisesti happy hour meneillään.
Koko yön on tuuli ulissut nurkissa mutta nyt näyttää jo vähän rauhallisemmalta. Yön aikana on hotellin eteen ankkuroitunut ro-ro tyyppinen alus, jonka kyljessä lukee Beluga Projects. Ei kai nämä vaan ala täälläkin sampea viljelemään.
Nyt on taas lähdettävä töihin, että saan teille raportoitua tuoreimmat maut.
Hotellini läheltä löytyi Vinhos Barbeito vanhasta kivirakennuksesta, joka on ollut entinen pontikan eli aguavardenten tislaamo. Nykyisen omistajan isoisä muutti sen viinitaloksi vai miten tämä winery pitäisi kääntää. Ulkoiset puitteet hiukan hätkähdyttivät sillä kukaan ei välittänyt kun marssin ympäri taloa viinisäiliöiden välissä. Löysin vihdoin tasting-huoneen mutten ketään henkilöä. Takaovesta tuli kuitenkin siivooj muistuttava naishenkilö, jolta kysyin mahdollista talon henkilökuntaa. Tämä ainoastaan portugalia puhuva nainen toivotti minut kuitenkin tervetulleeksi ja alkoi kasaamaan erilaisia puteleita pöytääni. Aluksi maistoin 5 vuotta vnhaa puolimakeaa "Sadevettä" Nimitys Rainwater on yli 200 vuotta vanha ja kuvaa merenrannalla pitempiä aikoja laivausta odottaneita madeiratynnyreitä, joihin väitettiin tihkuneen sadevettä. Tämän johdosta viini on laimeinta madeiraa ja hiukan suolaisen makuista. Suraavaksi oli tarjolla 10 vuotiasta Verdelho Old Reservaa, jossa taas alkoi tuntua uttua kumin hajua ja makua. Varsinaisen kumintuoksun ennätys oli kuitenkin Barbeiton Verdelho Frasqueira vuodelta 1981. Maku oli kuitenkin tuoksua parempi. Sitten mentiinkin jo Tinta Negra Molesta tehtyyn Single Harvest viiniin vuodelta 1997. Tämä Medium Dry Colheita oli pullotttu v. 2007.
Kaupan päällisiksi nainen löysi jääkaapista pullonpohjat Verdelhoa vuodelta 1978. Sain viimeiset tipat sakkoineen päivineen lasiini. Viini oli merkillisen karamellisoituneen makuista. Testin voittaja oli nr 2. Tastingin jälkeen pyysin lupaa katsella ympärilleni ja ilman kenenkään opastusta tutkin paikan teräs ja tammitynnyrit ja poistuin ketään häiritsemättä. Tämä "siivoojatäti" antoi mulle vielä läksiäisiksi loistavan madeiraa esittelevän lehtisen nimeltään " Madeira, the floating wineyard". Ajattelin sitä hiukan referoida ja selvitellä itsellenikin mitä tämä madeira oikein on.

Aamuponchat

Aamu alkoi terävästi kauppahallin kalanhajuisessa baarissa. Päätin maistaa paikallista pontikkaa eli Ponchaa. Maku oli kuin aquardienteä missä tahansa maassa. Ei pahaa muttei järin hyvääkään. Tuotti kuitenkin aamun ensimmäisen humalan

Työpäiväni lähti liikkeelle d´Oliveiran viinitalosta. Vaikka pomo ei ollut paikalla sain hyvän kohtelun ja maistelin 6 eri tyyppiä madeiraa:

1) 5 vuotta vanhaa kuivaa (Tinta Negra Mole)

2) 5 vuotta vanhaa medium dry

3) 10 vuotiasta medium sweetiä

4) 10 vuotiasta makeaa

5) 1977 Reserva Terrantez

6) 1900 Moscatel (pullotettu v. 1975)

Seuraavaksi poikkesin naapuriin Artur de Barros e Sousan pakeille. Mies on mukava eläkeläinen, joka on syntynyt Madeiralla ja antanut koko elämänsä madeiralle. Hän rakastaa rypäleitään, joita hän on pihalleenkin istuttanut. Sieltä löytyvät luonnossa kaikki madeiraan käytettävät rypäleet. Hän pitää taloa yhdessä veljensä kanssa ja siinä sitten paransimme maailmaa n. tunnin verran. Hän kertoi auliisti miten hän tuntee kaikki viininsä mutta kellarissa ja pulloissa on isän perua madeiroita, joista hän ei edes tiedä mistä rypäleestä ne on aikanaan tehty. Maistelimme vuoden 1979 Terrantezia ja isältä perittyä todennäköisesti Moscatelia, jota hän oli pullottanut v. 2002.

Kaukana ei ollut seuraavakaan kohde eli H.M. Borges. Esitietona mulla oli ainoastaan, että tilaa on hoidellut kaksi juoppoa serkusta ja mahdollisesti se jo on lopetettu. Hämmästyin kun vastaan tuli herttaisesti hymyilevä Helena Borges, joka kertoi hoitavansa tilaa nykyisin sisarensa kanssa ja että naisten käsissä tila ja tilanne on huomattavasti parantunut. Helena on jo neljännen polven Borgeseja.

Töiden päätyttyä huvittelin itseni köysiradalla Monten huipulle, josta oli komiat näköalat Funchalin kaupunkiin. Tulin samalla konstilla takaisin vaikka kelkkapojat yrittivät väkisin saada mukaansa kelkkailemaan jyrkkää tietä takaisin. Astelin jo kodikkaaksi kokemaani Jaquesiin lounalle. Tällä kertaa isäntä suositteli alkupalaksi paistettuja simpukoita ja pääruuaksi Dorado-kalaa. En pettynyt valintaani vaikka hinta nousi yli 20 euron.

Jaques

Kävin taas lounaalla Jaquesissa, jonka emäntä on ystävällinen vaikka hänellä on niin ankara ilme, että uudet asiakkaat pelästyvät. Hänen todennäköinen
veljensä on pehmeämpi ja varoittelee asiakkaita jo etukäteen, ettei mitään saa jättää syömättä. Tämä voi olla vaikeata sillä annokset ovat todella suuria. Söin valtavan tonnikalapihvin, jota oli hetken aikaa marinoitu tulisessa punapippuri-valkosipulikastikkeessa. Vaan että osas olla hyvää. 16 madeiran jälkeen maistui taas paikallinen olut mahtavalta. Hinta oli vain 14 euroa, joten taidan käydä siellä huomennakin.
Yritin päästä huomiseksi Henriques&Henriquesille kylään mutta heidän pomonsa äkillinen kuolema oli pannut talon pois tolaltaan ja tietenkin kaikki vierailut oli peruttu. Päätän vasta huomenna minne lähden ryyppäämään jos selviän tämän luksushotellin tervetuliaisvastaanotosta, joka alkaa hetken kuluttua eli klo 18.00

Madeira Wine Company

Ensimmäinen kohde on selvitetty. Filippi eli Filipe João Concalves Azevedo otti ystävällisesti vastaan ja sain tunnin kestävän esityksen madeiran teon saloista.Monta uutta asiaa tuli esille estufan ja conteiro menetelmien eroista mutta niistä tuonnempana. Mulle oli järjestetty yksityinen maistelutilaisuus, jossa pystyin vertailemaan 16 erilaista madeiraa mukavassa ympäristössä. Tässä maistamani viinit:
1) madeira, jota ei ollut vielä päästetty estufaan
2) sama mutta käynyt läpi 3 kk kuumennuksen
3) 3 vuotta vanha sekoite
4) Cossartin perinteinen 5 vuotta vanha Malmsey
5) Alvada, joka on hiljattain kehitetty sekoitus Boalia ja Malmseytä
6) Vuoden 1999 Malmsey Colheita Harvest Wine
7) Vuoden 1999 Cossartin Colheita
8) 10 vuotta vanha sekoite Verdelhoa
9) Vuoden 1998 single harvest colheita (Malmsey)
10) Vuoden 1996 single harvest colheita (Malmsey)
11) Vuoden 1995 Cossart Gordon Colheita Verdelho
12) Vuoden 1995 single harvest Boal
13) Cossart Gordon Sercial Colheita 1991
14) Blandy´s Verdelho 1977
15) Blandy´s Terrantez 1975
16) Blandy´s Boal 1920

Henkilökohtaiseksi voittajaksi kiipesi mielestäni nr 14. Nr. 7 oli mielestäni aluksi huonoin mutta avauduttuaan liittyi mukavasti muiden joukkoon.

Huomenta Madeira

Kun aamulla vedin normaaliin suomalaiseen heräämisaikaan huoneeni verhot auki ei näkynyt kuin kapea kuun sirppi. Nyt kello on hiukan vaille 8 ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Muutama kalastaja-alus näkyy aavalla merellä ja hotelli alkaa vasta pikkuhiljaa heräillä. Hieno on Madeira Beach Club mutta aamulla ei tullut kuumaa vettä. Homma selvisi kun kuulin, että joku oli kuulemma sekoittanut huoneiden vesijohtoputket keskenään mutta asia korjataan. Tuntui oudolta mutta ehkä tällaista voi tapahtua vain Madeiralla. Luin lentokoneessa mukavaa Mondon Madeiran opasta, jossa kehuttiin kovin kalaravintola Jaquesia. Kävelin illalla vielä muutaman kilometrin keskustaan ja löysin paikan. Se on pieni muutamalle hengelle tarkoitettu ravintola syrjäkadulla. Sain hyvän kohtelun ja omistajamatamin paistama espada peruna ja vihanneslisukkeineen oli loistavaa. Viinifriikkinä join tietenkin paikallista olutta ja kuuntelin salaa suomalaisen nuorenparin juttua viereisessä pöydässä. Tyttö luki myös Mondon opasta, joka tuntuu toimivan hyvin Jaquesin hyväksi. Nyt lähden päivän töihin eli menen vierailemaan Madeira Wine Companyyn.

Perillä

Sitä tuli lähdettyä Turusta klo 3 bussilla aamuyöstä ja Vantaan kentällä oltiin jo niin ajoissa, että ehdin katsastamaan sen uuden viinibaarin. Ei ollut kovin viihtyisän näköinen mutta hyvää tavaraa siellä jo korkattiin klo 6 lähtien. Otin 12 cl v. 2001 Il Boscon Amaronea ja kyllä se aamiaisesta kävi. Hinta vaan oli peräti 15 euroa mutta kai se sitten oli hintansa väärtti.
Nyt istun mahtavassa Madeira Beach Club hotellissa naputtelemassa tätä läppäriä. Atlantti levittäytyy melko tuulisena suoraan ikkunan alla. MyFlyn lento meni mukavasti vaikka kyllä 6 tunnin istuminen ahtaissa charter-paikoissa on kärsimys. Ruoka oli hämmästyttävän hyvää ja tarjoilu pelasi. En ollut vielä ehtinyt saamaan takkia päältäni kun Madeira Companyn tyttö soitti kännykkään ja kutsui käymään huomenna klo 9.30. Vielä puhuessani soi ovikello ja siellä puolestaan piccolo-poika toivotti minut tervetulleeksi iskemällä oudon näköisen kukkapuskan toiseen käteen ja toiseen medium-dry Henriques&Henriques madeirapullon. Ei aavistustakaan kuka mua hyysää. Oiskohan tämä Munskänkarnien heiniä kun antoivat mulle tämän matkastipendinkin. Nyt mä lähden ostamaan aamiaistarvikkeita sillä käytössäni on täydellinen keittiö, olohuone ja 2-hengen makuuhuone.

Matkakuumetta

Tässä sitä vielä näin kotioloissa yritetään kasata blogirunkoa ennen Madeiraa. Tarkoitus on ottaa kannettava mukaan, joten toivottavsti langaton pelaa siellä Atlannin saarella. Lähtö on 3.3.2008 klo 7.50 ja aikaa on viikon verran selvitellä Sercialin ja Malmsayn eroja.